Sensuroitu! Katso lokakuun 7. päivään liittyvä elokuva, joka peruttiin Porvoon elokuvafestivaaleilta 

Elokuvan nimi on Miten pääsemme täältä pois?, ja sen on ohjannut Noga Ronen. Noga on asunut Suomessa useita vuosia ja on aktiivisesti mukana paikallisessa yhteisössä, tehden kovasti töitä integroitumisensa eteen Porvoossa, kotikaupungissaan. 

Noga jakaa kokemuksensa festivaalista:
“Huhtikuussa osallistuin pakolaiselokuvafestivaalin järjestämään elokuvatyöpajaan. Tämä oli ensimmäinen kertani tekemisissä minkäänlaisen elokuvanteon kanssa. Kaikkia osallistujia rohkaistiin luomaan omat elokuvansa työpajan jälkeen. Meille luvattiin, että ne, jotka tekisivät elokuvan, saisivat sen esitettäväksi tulevalla festivaalilla. 

Meille kerrottiin nimenomaan, että elokuvan ei tarvitse käsitellä pakolaisia. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä elokuva panttivankiperheestä. Silloin yritin järjestää panttivankiperheiden foorumin delegaation Suomeen, mutta se peruttiin viime hetkellä. 

Sitten Roni Levavi, lankoni, kutsuttiin rakentamaan Tunneli-taideinstallaatio Amsterdamiin Rachel Meijlerin pyynnöstä. Tämä inspiroi minua spontaanisti ostamaan lipun ja dokumentoimaan prosessin, jotta voisin tehdä oman elokuvani festivaalia varten. 

Kuvaaminen kesti kolme päivää. Elokuva kertoo taiteen parantavasta voimasta ja käsittelee sekä henkilökohtaista että kansallista traumaa lokakuun 7. päivän verilöylystä. Se käsittelee epätoivon kohtaamista ja toivon rakentamista. 

Noina päivinä tapasin upeita ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti auttoivat installaation rakentamisessa, kukin omalla erityisellä panoksellaan. Kun palasin Suomeen, kesti melkein kaksi kuukautta ennen kuin aloitin editoinnin, koska minulla ei ollut aavistustakaan, mistä aloittaa. Festivaalin järjestäjien suosittelema vapaaehtoinen auttoi minua teknisesti. Hän näki materiaalin eikä vastustanut mitään. Kun elokuva oli melkein valmis, lähetin sen hänelle, ja hänen palautteensa oli hyvä, sisältäen vain muutamia teknisiä huomioita. 

Pettymyksekseni, kun lähetin elokuvan järjestäjille, he väittivät, että se oli ‘erittäin ongelmallinen’ ja halusivat peruuttaa sen, syyttäen sitä ‘propagandaksi.’ 

Vastaukseni jälkeen he päättivät hyväksyä elokuvan festivaalille, mutta eivät ennen kuin olivat jälleen maininneet, että se oli ongelmallinen ja herätti eettisiä huolenaiheita. 

Tämä farssi ei kuitenkaan loppunut tähän. Saatuani tekniset ohjeet, järjestäjä pyysi minua lähettämään elokuvan rahoitusjärjestön puheenjohtajalle, joka oli aikonut haastatella minua ennen näytöstä. Lähetin hänelle linkin, eikä tällä kertaa ollut yllätys, kun kuulin jälleen, että elokuvani oli ‘ongelmallinen’. Tällä kertaa väitettiin, että se ‘demonisoi palestiinalaisia.’ 

Hän ei sanonut suoraan, että elokuva peruttaisiin, vaan kirjoitti, että he antavat aina osallistujien esittää työnsä. Seuraavana päivänä sain kuitenkin järjestäjiltä virallisen peruutuskirjeen—vain muutamaa päivää ennen festivaalin alkamista. 

Tämä on mielestäni erittäin häpeällistä ja vaarallista. Mielestäni elokuva on niin kaukana propagandasta, että se melkein sattuu. Se on inhimillinen, ja rehellisesti sanottuna se ei ole äärimmäinen mihinkään suuntaan. Se, että viattomien ihmisten kärsimyksen empatian osoittaminen ‘yhdelle puolelle’ voidaan tulkita ‘toisen puolen’ demonisoimiseksi, heijastaa rikkinäistä moraalista kompassia ja hajonnutta yhteiskuntaa. 

Toivon, että katsotte elokuvan itse ja puhutte sensuuria ja legitiimien äänien vaientamista vastaan.” 

Katso elokuva täältä: https://www.youtube.com/watch?v=ECdQZWoYT98