HaKehila

HaKehila on Helsingin juutalaisen seurakunnan tuottama julkaisu. Sen tehtävänä on tarkastella monialaisesti juutalaista kulttuuria, historiaa ja elämää Suomessa ja ulkomailla.

Kirjaudu sisään nähdäksesi kaikki sisällöt

Sokea aktivismi

HaKehila

Muutama viikko sitten ympäri Kruununhakaa oli julisteita, jotka kutsuivat ihmisiä osoittamaan solidaarisuutta vapaalle Palestiinalle. Tyypillisellä inklusiivisella kielellä julisteiden alalaidassa luki: “Rasistiset, antisemitistiset, islamofobiset, seksistiset tai muuten syrjivät tekstit ja symbolit ovat kiellettyjä.” Muutaman metrin päässä toisissa julisteista kuitenkin loisti teksti: “Eläköön Palestiinan aseistettu vastarinta.”

Teksti: Shani Armon | Kansikuva: Janne Leimola

Tämä ristiriita on kroonisen tilan oire. Länsimaiset liberaalit omaksuvat ja levittävät inklusiiviseen kieleen paketoituja narratiivejä, jotka juontavat juurensa synkkien totalitaaristen hallintojen propagandasta. Juutalaiset, jotka historiallisesti ovat olleet osana ihmisoikeus- ja tasa-arvo -liikkeitä, ovat huomanneet, että jos heidän kokemuksensa haastavat nämä narratiivit, ne jätetään huomiotta. Pelkkä väite “vastustamme antisemitismiä” riittää puhdistamaan omantunnon; todellista työtä ei tarvitse tehdä.

Julisteita Kruununhaassa

Aktivistit olisivat kenties voineet kuunnella niiden ihmisten johtajia, joita he uskovat edustavansa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo sodan alkaessa, kun entinen Hamasin puheenjohtaja Khaled Mashal kehui länsimaisten yliopisto-opiskelijoiden omaksuessa iskulauseen “joelta mereen”.

On vaikea kuvitella ihmisoikeuksien puolustajien jakavan iskulauseen islamistisen terroristiorganisaation kanssa, joka on vasta äskettäin syyllistynyt joukkomurhiin, käyttänyt raiskausta ja naisten ruumiita sodankäynnin välineinä ja jopa heittänyt oman kansansa opposition jäseniä katoilta.

Sen sijaan suomalaiset akateemikot nostivat esiin lauseen monimutkaisuuden; “joelta mereen” voisi periaatteessa kuitenkin tarkoittaa monia asioita (tässä). Mashalille lause on kuitenkin selvä ja suoraviivainen: islamistinen palestiinalainen valtio Jordanjoen ja Välimeren välillä. Siinä ei ole epäselvyyttä. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa miljoonien pakotettua alistamista, mutta ottaen huomioon mitä näimme 7. lokakuuta, ei ole vaikea kuvitella miten asia todellisuudessa toteutuisi.

Sama haastattelu antaa arvokasta tietoa Hamasin toimintamallista. Mashalin mukaan Hamas voisi tehdä myönnytyksiä, kuten itsenäisen valtion muodostamisen vuoden 1967 rajoilla, saavuttaakseen laajemman yhteisymmärryksen maltillisemmalla voimankäytöllä. Tämä on kuitenkin vain väliaikainen peite, joka mahdollistaisi sotilaallisen voiman rakentamisen. Lopullinen tavoite pysyy aina samana.

Ääritoiminnan piilottaminen helpommin sulatettavien maltillisempien ideoiden taakse on siis tietoinen strategia. Se on esillä avoimesti selkeällä kielellä kenelle tahansa, joka vaivautuu katsomaan.

 

Tässä me kuitenkin olemme yli puoli vuotta sodan alun jälkeen. Vain viikko sitten Iranin islamilaisen hallinnon johtaja Ali Khamenei julkaisi kuvan “X”-alustalla, jossa mielenosoittajat heiluttivat Palestiinan ja Hizbollahin lippuja rinnakkain. Kuvateksti juhlisti mielenosoituksen tukea ”vastarintaliikkeelle”.

Tällä postauksella viitataan islamilaiseen tasavaltaan ja sen liittolaisiin: Hizbollah Libanonissa, huthit Jemenissä ja Hamas Gazassa. Nämä liittolaiset ovat edesauttaneet islamilaisen hallinnon vaikutuksen laajentumista aiheuttamalla tuhoa ja epävakautta, kauhua, sotia ja humanitaarisia katastrofeja omilla alueillaan.

Khamenei vetoaa länsimaiseen yleisöön käyttämällä termejä kuten ”vastarinta sortoa vastaan”. Todella hävytön sanavalinta hallinnolta, joka kiduttaa ja tappaa naisia, jotka näyttävät hiuksensa. Sille voisi melkein nauraa, jos se ei olisi niin traagista. Khamenei tietää kuitenkin tarkalleen mitä tekee; Iranin vallankumouksen aikana opiskelijamielenosoitukset auttoivat nostamaan hänen hallintonsa valtaan anti-imperialismin ja anti-amerikkalaisuuden verhon alla. Se on toiminut aiemmin – ja se toimii taas.

Tätä ei missään nimessä pidä nähdä vain amerikkalaisena ongelmana: Hizbollahin lippujen liehuminen pro-Palestiinan mielenosoituksissa on dokumentoitu myös Helsingin Elielinaukiolla.

Hizbollah lippuja Elielinaukiolla

Liike, jossa nämä totalitaariset johtajat tuntevat olonsa kotoisaksi, tarvitsee vahvaa uudelleenkalibrointia. Palestiinalaiset ja israelilaiset kaipaavat epätoivoisesti rohkeaa ja aitoa vaihtoehtoa. Länsimaisilla aktivisteilla on asema ja vastuu tukea maltillisempia ääniä, jotka ovat avoimia dialogille ja voivat tuoda lopun verenvuodatukselle. Heidän täytyy toimia terrorismia, Hamasia ja islamistista hallintoa vastaan selkeällä kovalla äänellä, koska ne ovat erottamaton osa tätä yhtälöä.

Jos aktivistit kääntävät katseensa pois tai eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, he päätyvät tukemaan ja luomaan paljon pahempia sortamisen muotoja. Ne ihmiset, joita he yrittävät suojella joutuvat ensimmäisinä maksamaan tästä vastuuttomuudesta ja pitkällä aikavälillä he asettavat omat yhteiskuntansa vaaraan. Kuunnelkaa Arabiemiraattien ulkoministeri Abdul Ben Sayedin sanoja: seitsemän vuotta sitten hän antoi lännelle varoituksen ja nyt amerikkalaisten yliopistojen mielenosoitusten jälkeen hän totesi “X”-alustalla: ”Mitä minä sanoin.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *